Pekka vanhustenhoidosta Savon Sanomissa 5.3.2019:

Vanhustenhoito kaipaa tekoja

Vallankumousjohtaja V.I. Lenin taisi sittenkin olla oikeassa. Hän näet katsoi, että luottamus on hyvä, mutta kontrolli on aina parempi.

Ajatus tulee mieleen vanhustenhoidossa, kun tieto yksityisen hoivayrityksen ahneudesta ja häikäilemättömyydestä lisääntyy. On käytetty haamuhoitajia ja on peukaloitu työvuorolistoja, ja nyt keskustellaan lakiin kirjattavasta hoitajamitoituksesta.

Mitoituspykälä on yksi vaihtoehto, mutta riittääkö se? Olisko parempi puhua hoitoisuudesta, eli siitä, että hoitajamitoitus määritellään yksikkökohtaisesti, vanhusten yksilöllisten tarpeiden mukaan? Tarpeiden muuttuessa muuttuisi myös mitoitus.

Keskiössä on oltava vanhus ja hänen hoitonsa laatukriteerit, ei pelkkä laskukaava.

Apuun on kaivattu myös vanhusasiainvaltuutettua. Sekin on yksi vaihtoehto, mutta jos valtuutetulla ei ole tarvittavia muskeleita, ei hänestä ole vanhuksille hyötyä.

Parempi vaihtoehto voisi löytyä jo olemassa olevasta keinovalikoimasta. Tarkoitan eduskunnan oikeusasiamiestä, jolla on laaja toimivalta ja tiedonsaantioikeus, ja joka pystyy puuttumaan lainvastaiseen tai virheelliseen menettelyyn.

Oikeusasiamies on juuri saanut 250 000 euroa lisää toimintansa tehostamiseen. Eikö hänelle voisi antaa erityistehtäväksi vanhusten oikeuksien valvonnan ja kehittämisen, kuten eduskunnan puhemies Paula Risikko (kok.) on esittänyt?

Mitoitusten ja valvonnan ohella on kuitenkin muistettava myös vanhus. Vanhustenhuollosta puuttuvat erilaisten mitoitusten lisäksi yhä rajoitustoimenpiteitä koskevat säännökset, eli vanhus voidaan vielä tänäkin päivänä sitoa sänkyyn tai pukea ns. hygieniahaalariin, jota käyttäjä itse ei pysty avaamaan.

Vanhusten itsemääräämisoikeuksista oli tarkoitus säätää lailla, mutta lakiesitys ei ehtinyt eduskunnan käsittelyyn tällä vaalikaudella. Myös tämä asia on hoidettava kuntoon heti vaalien jälkeen.

Pekka Niiranen

eduskuntavaaliehdokas (kok)

kaupunginvaltuutettu

maakuntavaltuutettu

Kuopio